Kalut pakkiin ja kotiin päin

Mukavan roadtripin jälkeinen päivä päätettiin käyttää matkakassan tyhjentämiseen ja tuliaisten hankintaan. Toronto on siitä erikoinen kaupunki,että katutason alapuolelle on melkein yhtä paljon toimintaa, kuin itse katutasolla. Esimerkiksi aivan ydinkeskustassa on tajuttoman kokoinen ostoskeskus,josta on 2 kerrosta ”näkyvissä” ja loput kolme maan alla.. Muutenkin keskusta on louhittu melko ontoksi asfaltin alta. Kauppakassit eri näköistä ja kokoista puseroa pullottaen painoimme takaisin hotellille vetämään hiukan happea ennen peliin valmistautumista.

V5 oli netistä kahlannut meille ruokapaikaksi Bottom Line nimisen ”sportti-baarin”, joka osoittautunu niin EI meidän paikaksi.. Asiakkaina pelkkää jakkupukua ja pikkutakkia. Nopea vilkaisu muiden baarien mainoksiin sai meidät marssimaan läheiseen Jack Astor’s ruokalaan, joka ainakin tarjoilijoiden suhteen osoittautui oikein hyväksi valinnaksi..

Matka hallille suoritettiin tällä kertaa perinteisesti kävellen pienessä vesisateessa. Itse peli ei vieläkään tarjonnut mitään suurta taistelua,vaikka panoksia olisi ainakin Toronton puolesta ollut.  Jälleen vierasjoukkue 1. ylivoimalla johtoon ja 0-1 tilanteessa toiseen erään. Toronto-vahti Reimer hörppää maalin takaa,tilanne 0-2. Kavennus tulee erän loppupuolelle,mutta Philly kuittaa nopeasti. Erätauolle tilanteessa 1-3. Päätöserän puoleenväliin tulee 2-3 maali ja tuo vielä jännitystä loppupeliin. Lopullinen takaa-ajo jää kuitenkin vaisuksi ja Philadelphia kuittaa elintärkeät pisteet. Etenkin Toronto olisi noita kipeästi tarvinnut.

Päivä alkoi olla pulkassa. Kanasiipiä iltapalaksi ja sitten hotellille. Viimeinen yö kohteessa. Perjantaina huoneiden luovutus ja lento kohti kotia klo 18.15.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Rengaspäivä pt. 3

Aikaisempien päivien kirkkaus oli keskiviikkoaamuna vaihtunut pilviverhoon. Sääennuste oli vähän varoitellut lumisateesta, mutta vielä klo 11.30 ei ainakaan sadellut.

Oli jälleen lähdön hetki takaisin kohti Torontoa. Reittiä muutettiin vähän tulomatkasta ja päätettiin ajella pienempiä teitä koukaten pääkaupunki Ottawan kautta. Matka lisääntyisi reilulla 100 kilometrillä ja 1,5 tunnilla.

Monikaistaiset tiet vaihtuivat normaaleihin maanteihin ja Kanadan maalaismaisematkin tulivat tutummiksi. Ruokatauko pidettiin pienessä Perthin kaupungissa n.100 km Ottawasta Torontoon. Pizza Hutin Buffalo Wingsit yllättivät väkevyydellään. Hyvännäköinen annos olikin pieni pettymys,kun maku jäi turhan tulisuuden alle.

Puolimatkan koittaessa taivas pimeni entisestään ja pian lumihiutaleita alkoikin tiputella tien pintaan. Kävi ilmi,että lumisade saapui juuri menosuunnasta ja kohta tie olikin aivan luminen. Alla oli ”vain jonkunnäköiset” talvirenkaat, mutta onneksi Nissan Pathfinderistämme löytyi sentään neliveto. Lumisade muuttui pian pienimuotoiseksi lumimyrskyksi ja ajonopeus laski entisestään,jopa 40 km/h:ssa. Monilta autoilta puuttui ilmeisesti täysin talvirenkaat,sillä niin varovaista liikkuminen oli. Jälkiviisaana voikin sanoa,että olisi pitänyt vaan valita ajoreitiksi iso highwaý. Matkaakin oli vielä 250 km Torontoon…

Pikkuhiljaa matka kuitenkin väheni ja selvittiin HW401:lle, mitä ajeltiin viimeiset 80 km. Siellä aurat ja suola olivat saaneet tien sulaksi ja liikenne sujui suht normaalisti.  Klo 21.30 palautettiin auto vuokraamoon ja käveltiin vieressä olevaan,tuttuun Residence Inn-hotelliin. 10 tunnin raskas matka oli takana. Kaikeksi onneksi matkalla nähtiin vain yhden auton pyörähtäneen ojan pohjalle. Kiitokset jäsen Jackille tarkasta auton hallinnasta!!

-V-5- 

 -loppuun vielä todisteet siitä, että kävimme Ottawassa ja, että täällä on myös linja-autoja

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Rivalry Night pt.2

Tiistai-aamu Montrealissa alkoi päämäärättömällä kavelyllä ympäri vanhaa kaupunkia. Paikoitellen lähes vanhan Rauman kujia muistuttavat kadut olivat lumen takia entistä ahtaammat ja katoilta tippuva vesi-jää-lumi antoi oman mausteensa kierrokselle. Pari nopeaa piipahdusta krääsä-kauppoihin,joista olis löytynyt kaikkea mahdollista tavaraa Montreal/Quebec/Kanada-printeillä.. Sitten vielä nurkka-kioskista six-packit kainaloon ja valmistautuminen peliin voi alkaa. Tai kuten eräs Toronto-fani sanoi Tor-Chi pelissä ”It’s gonna be bloodfest”.

Hallille oli kävellen n.35min matka,joten Montrealin metro sai kunnian kuljettaa meidät. Matkalla poikkesimme syömässä La Station des Sportsissa miehekkään kokoiset annokset ribsejä..

Jostain kumman syystä sain suunnattoman määrän huomiota metroasemalla,ravintolassa, kadulla ja jopa hotellin GM kertoi mielipiteensä päälläni olleesta Bostonin #17 paidasta. Tarjoilija kehoitti pysymään kaverien lähellä,koska tulen tarvitsemaan heitä..

Itse pelistä ei suurempaa jäänyt kerrottavksi. ”Bloodfest” ja Vuoden Uusinta-ottelu jäivät vain haaveeksi. Bostonin maalille komennuksen saaneella Tuukka Raskilla ei ollut aivan paras päivänsä (24 vetoa, 4 sisään) ja kun kenttäpelaajatkaan eivät saaneet edes rankkaria sisään,niin Suuri Taistelu jäi näkemättä. Ensimmäisessä erässä nähtiin yksi iskujen vaihto,kun Boychuck ja White ottivat pienen erän. Pelin jälkeen sain vielä hieman suorempaa palautetta paikallisilta,kun metroasemalla muutama paikallinen alkoi kuorossa huutaa ”FUCK YOU BRUINS!!”

Nyt pitää taas lyödä kalut pakkiin, luovuttaa huone ja hypätä auton sarviin. Paluumatkalla Torontoon koukkaamme Ottawan (Äädawä by Linkku) kautta,joten ajamista olisi taas rapiat 7-8 tuntia edessä.

-Jack

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Hit the Road, Jack!

Maanantaiaamu alkoi uskomattomalla itse loihditulla aamupalalla. Sämpylät ja tuoremehut naamaan ja olisi aika kirjautua ulos Fallsview Merriott Niagarasta. Hotelli oli ensimmäistä kertaa allekirjoittaneen uralla mallia 6 tähteä. Upea oli kyllä näkymä 22 kerroksen ikkunasta suoraan jylhille putouksille.

Aurinko paistoi meidän reissulle  ensi kertaa, vihdoinkin!! Päätettiin vielä viedä auto parkkiin putousten viereen ja katsella näkymiä oikein läheltä.  Putouksen ääreltä sai aidon kuvan,kuinka  hurja virtaus kyseessä oli. Pakkasilmalla veden iskeytyminen putouksen pohjaan sai aikaan hirvittävän vesihöyryn. Awesome!! 

Sitten autoon ja matkaan. Kilometrejä edessä n.670 km. Onneksi aurinkoinen sää takasi kuivat ajobaanat.  Sovittiin,että paukutetaan suorinta tietä Montrealiin,koska matka kestäisi kuitenkin pitkään. Reitti vei takaisin Torontoon ja sieltä Ontario-järven pohjoispuolta perille. Ajokaistoja oli mukavasti, parhaimmillaan 7 rinnakkain. Matkanteko on siis jonkun verran joutuisampaa kuin koti-Suomessa.

Suurimmat näkymät matkalla tarjosi paikallinen rekkaliikenne. Ja sitähän kyllä riitti! Valehtelematta voi sanoa,että joka toinen kulkuneuvo oli raskaampaa liikennettä. Suosikiksi nousi pitkänokkainen Peterbilt kromatuilla pystyputkilla ja rosterisäiliöllä. Hyväksi luettiin myös pimeän tultua sytytetyt,mahdollisimman pitkät valosarjat.

 Pysähdyksineen 8,5 h kestänyt ajo päättyi 19.30 paikallista aikaa SpringHills Marriot Old Montreal hotelliin. Nopea majoittautuminen ja sitten hakemaan murua rinnan alle. Domino´s pizzasta lätyt kotipakettiin ja hotellille mutustamaan. Ajomatkan rasitukset näkyivät ja pizzojen jälkeen oli aika pistää pää tyynyyn ja siirtää ajatukset huomiseen jäsen Jackin suureen päivään. Edessä Rivalry Night pt 2. Mtl-Bos…

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Piipahdus Niagaralle

Sunnuntaina olikin vuorossa huoneen luovutus ja auton haku vuokraamolta ja reilun sadan kilometrin siirtyminen Niagaralle. Matkalla tuli koettua ruuhkassa istuminenkin,kun ilmeisesti kolarin takia kaikki kolme kaistaa olivat täysin jumissa. Reilun tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme pujahtamaan rampille ja sieltä Herra Garmin kertoi meille uuden reitin,välttäen Highwaytä. Välillä meinasi silti usko loppua,kun laite ajatti meitä lähes ihmisten pihojen läpi. Lopulta kuitenkin saavuimme Niagaran kylään josta on tehty melkoinen turistirysä.. Tai paremminkin limainen halpakopio Las Vegasista. Ensimmäiset liikkeet joka meidät toivottivat tervetulleiksi olivat Gentlemen’s Club ja Baby Doll. Vastaavia nimiä on joka toisessa mainoksessa ja loput on pubeja ja pikaruoka paikkoja.

Itse Hotelli on ihan hulppea ja meidän huone on 22 kerroksessa ja ikkunasta suora näkymä putoukselle. Vaahtokarkit jäi paahtamatta,koska takka on mallia napista sähköt päälle ja napista sähköt pois. Illalla kävimme ajelemassa autolla vielä ”rannassa”,mut eipä sieltä mitään nähnyt autosta käsin ja parkkeeraus olisi ollut 9$. Sen verran kuitenkin pysähdyimme,että  nopella sykähdyksellä ehti napata kuvat putouksesta ja vauhdilla takaisin autoon.

Tänään olisikin edessä mukava 8 tunnin ajomatka Montrealiin ja huomenna katsomaan kun Bruins jälleen möyhentää Canadiensit.. Täältä tähän!

-J

Rivalry Night pt.1

Perjantai oli jo sateinen ja lauantaiaamu näytti vielä synkemmältä. Maittava aamupala antoi kuitenkin  hyvät lähtökohdat 1. täydelle päivälle. Suomen aamupalapöytään verrattuna leivän päällisiksi ei löytynyt ollenkaan juustoja eikä leikkeleitä.

Aamupäivän kohteena oli jääkiekon pyhä mekka, Hockey Hall of Fame eli kiekkolegendojen oma galleria. Hämmästeltävää riitti moneksi tunniksi. Monista entisistä kiekkotähdistä oli omat vitriininsä,joissa oli paitoja, varusteita ja kertomus uran kohokohdista. Kansainväliseltä puolelta löytyi myös suomalaisia pelaajia. Ihan vaan mainitakseni yhden Helmisen Raipen… Laitilan likan,Susanna Tapanin,vuoden vaihteessa viety kypärä ei ollut vielä galleriasta paikkaansa löytänyt. Kohokohdaksi nousi ehdottomasti Stanley Cup-pokaalin näkeminen. Pokaali oli todella juhlavassa ympäristössä,aivan kuin kirkossa. Joku meistä oli niin liikuttunut tilanteesta,ettei edes silmät pysyneet auki kuvatessa…

Masse oli yön aikana tehnyt päätöksensä pelipaidan väristä. Jo eilen käydyssä Sportzone-kaupassa tehtiin kaupat valkoisesta Jonathan Toews-paidasta. Liikkeen myyjä oli todellinen kiekkotietäjä. Tuttuja olivat niin Rautakallio,Hagman kuin Ketolan Vellukin. Tosi kiekkomies Manelle jäi käteen Manchester Unitedin pipo.

Vuorossa oli päivän odotettu ruokailu itsensä Wayne Gretzkyn baari-ravintolassa. Paikka oli normaali kiekkokuppila, ei niinkään hieno ravintola. Ruoka oli maukasta ”kotiruokaa”,mikä sopi meille vallan mainiosti. Sisään alkoi kerääntyä yhä enemmän sini- ja punapaitaisia faneja. Hockey Night in Canada  lähestyi lähestymistään…

Ennen hallin sisään siirtymistä poikettiin viereisessä fanituotemyymälässä. Siellä tuli hyvin esiin,kuinka iso bisnes kiekko Kanadassa on. Kaikkea mahdollista krääsää maan ja taivaan väliltä. Joukkueen logoin ja värein varustettuja kravatteja,kelloja,puhallettavia kumituoleja, ihan mitä vaan…

Hallin käytävillä aisti selvästi,että ollaan kiekkoilun ytimessä. Paljon oli porukka saapunut myös Chicagosta. Olihan tämä joukkueiden 1. kohtaaminen 1,5 vuoteen. Ennen joukkueet pelasivat samassa divisioonassa ja ottivat usein verisesti yhteen. Nykyeen eri konferensseissa pelaavat kohtaavat todella  harvoin ja senkin puolesta oli odotettavissa melkoinen spektaakkeli.

Spektaakkeli sana voitiin kuitenkin aika nopeasti unohtaa. Viime vuoden mestarit näyttivät,minkä takia he tulivat peliin 7 ottelun voittoputkessa. Kovaan iskuun päässyt vierasjoukkue iski heti 1. minuutilla  ja selvästi masensi sinivalkoiset. 20 minuutin jälkeen lukemat olivat 0-3  ja peli vaikutti pelatulta. 2. erä ei voimasuhteita muuttanut,sillä erätauolle lähdettiin 1-5 lukemista. Viimeiseen erään Chicago tuli vähän takki auki ja Toronto pääsi peliin mukaan. Ensin kavennus,sitten epäonnistunut rangaistuslaukaus ja lukuisia muita tuhlattuja avopaikkoja. Viimeisellä minuutilla tullut 3-5 maali jäi kuitenkin pieneksi lohduksi kotijoukkueelle.

Vieraiden ylivoimaisuus jätti yleisönkin alusta asti vaisuksi. Vain ajoittain valotaulun vaatimat kannustukset saivat vähän eloa katsomoon. Sitä fanaattista tunnelmaa jäivät Panelian fanitkin kaipaamaan. No,onhan meillä vielä kaksi yritystä jäljellä… Mukavaa oli kuitenkin huomata,kuinka moni tuli iloisesti juttelemaan kanssamme nähtyään kahden jäsenen PeWe-paidat. Joku osasi jopa muutaman sanan kotoista kieltämme.

Ilta päätettiin parilla oluella kotimatkan varrella olleessa irlantilaiskuppilassa. Iloiset Chicago-fanit tervehtivät innokkaasti varsinkin herra Massea,jostain kumman syystä. Ulos lähtiessä kävi selväksi,että vesisade oli muuttunut valkoiseen muotoon ja asettaisi omat haasteensa tulevalle matkalle Niagaran putouksille.

Loppuun muutama kuva päivän varrelta..

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kohteessa ollaan

klo 06.13 ja viimeinenkin hessu on herännyt. Yllättävän pitkään kuitenkin sai nukutua.

Eilinen päivä oli melkoisen pitkä… Lentokoneen penkki tuli taas riittävän tutuksi. Lennot itsessään menivät ilman ongelmia,mitä nyt fra-tor lento lähti puoli tuntia myöhässä. Osasyynä taisi olla saksalainen passintarkastaja,joka päätti leikkiä Kanadan maahantulo-viranomaista. ”kuinka kauan olet maassa? Oletko ennen käynyt Kanadassa? Miksei siitä ole leimaa? Mitä nämä muut leimat ovat?… Hoh-hoijaa!

Toronton kentällä heittettiin pieni sightseen jalkaisin,kun etsimme mistä lähtisi bussi/juna kylille.. Lopulta otimme helpoimman keinon ja hyppäsimme taksiin. Ohuesti meinasi jännittää,kun autossa ei taksamittari ollut käytössä. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen,että on ihan virallinen taksi,koska löytyi kaikki lupalaput,kilvet ym. Kentältä on kaupunkiin n.30km ja taksi maksoi 66$ (eli kanadan dollaria,ei vaan ole merkkiä sille), ei paha!

Hotellista (kts edelliset kirjoitukset) ei ole valitettavaa, onhan meillä sentään rullatuoli limited edition-huone.. Mr.Mallorca kun klikkasi ruksin myös liikuntarajoitteisen kohtaan!

Silmät turvoksissa ja pää humisten piti vielä lähteä tutkimaan miltä Toronton downtown näyttää maaliskuun vesisateessa ja ruokapaikaksi valikoitui, ylläripylläri, Hard Rock Cafe. Kevyet mätöt ja parit Sam Adamsit vatsoissa oli vielä hyvää aikaa käydä tutkimassa paria fanipaita-kauppaa. Olipas melko kattava tarjonta! Luulisi,ettei paljon muita kun Toronton paitoja olisi kaupan.. Mutta jos nyt ei ihan jokaista löytynyt,niin suurinta osaa kuitenkin. Eikä hinnatkaan ihan hirveitä ole, tyhjä paita 99$, nimellä ja numerolla 109$. Yksi Chicagon paita on vielä kaupassa,kun Masse ei päässyt väristä selvyyteen, kotipaita? vieraspaita? 3rd paita?

Tänään olis sitten melko kiekonhajuinen ohjelma. Ensin Hockey hall of fameen, syömään Gretzky’n grillille ja sitten Hockey Night in Canada!

Se on kohta Let’s Go!

Nyt alkaa olemaan lähtö jo todella lähellä! Kahdentoista maissa hyppää suurin osa matkalaisista autoon ja The Matka on alkanut! Matkalla Hki-Vantaalle koukataan entisen pääkaupungin kautta ja noukitaan porukan viimeinenkin lenkki kyytiin

Olipa muuten melkoista sekoilua ESTA’n kanssa! Meidän paluulentohan kulkee reittiä Toronto -New York-Franfurt-Helsinki..  Vaikka emme varsinaisesti saavu Yhdysvaltoihin,vaan ainoastaan vaihdamme konetta,niin pitää ESTA täyttää. Hakemus on voimassa 2 vuotta ja sen tietoja voi päivittää niin usein kun tarvitsee. Olen tehnyt ensimmäisen hakemuksen helmikuussa -09 ja päivitin tietoja syyskuussa -09, eli tuon olisi jo pitänyt lakata olemasta voimassa. Täytin tietoni uudestaan (hakemus maksaa nykyään 14$ ja maksettava luottokortilla) jolloin kone ilmoittikin,että mun passille löytyy voimassa oleva hakemus. Haluatko päivittää? NO totta kai,säästyypähän 14$.. Klikkasin päivitä tietoja-nappia ja kone ilmoitti, ette hakemusta löydy!?! Ihme sekoilua! No ei kun tekemään uutta ja maksamaan 14$.. Kun homma oli valmis ja odottelin hakemuksen hyväksymistä tulikin ilmoitus: Matkustuslupahakemustasi tarkistetaan, koska välitön päätös ei ollut mahdollinen hakemuksesi kohdalla. Tämä vastaus ei viittaa kielteisiin löydöksiin. Päätös valmistuu 72 tunnin sisällä..   Ei siinä mennyt kun vartin verran,mut meinas jo tulla hiki.

Nyt pitäs varmaan mennä pakkailemaan laukkua hoitelemaan viimeisiä kotihommia,ennen lähtöä. Koska meillä on läppäri mukana ja huoneissa netit  blogia päivitetään joka ilta,kuvien kera. Nythän niitä on ollut hiukan vähemmän tarjolla..tässä kuitenkin tarkistettavien tavaroiden listan kohta 1.

 

Jack

Lennot *check*, liput matseihin *check*, hotellit *check* ja vielä auto *check*

Hetkinen vierähtänyt viime kirjoituksesta,kun ei ole ollut mitään uutta reissuun liittyvää kirjoitettavana.. Viimeksi kaikki oli pelkkää alustavaa arviota ilman mitään ”kättä pidempää”..

Mutta kuten otsikosta voi päätellä,alkaa suunnittelu olemaan aika hyvällä mallilla! Erään perjantai-illan/-alkuyön tuloksena meillä on lennot buukattu,hotellit varattu Tor-Niagara-Mtl akselilta ja Nationalin parkkipaikalla odottelee katumaasturi. Lisäksi lätkäliputkin saapuivat postissa pari viikkoa sitten,joista ISO kiitos Harrille New Hampshireen!!

Lentoja tuli katseltua ja pyöriteltyä eri vaihtoehtoja jonkun aikaa.. Halvimmat lennot välille Hki-Tor olivat n.580e,mutta saapuminen Torontoon oli klo 22.15,jolloin käytännössä ”häviää” yhden päivän ja takaisin tullessa olisi ollut brysselissä 10 tunnin vaihto.. Suoria lentoja ei ollut tarjolla ja mielestämme paras vaihtoehto löytyi Kilroy Travels’ltä joka tarjosi lennot 645e hintaan. Lähtö Helsingistä perjantaina 4.3. klo 6.30, Frankfutissa lyhyt vaihto ja perillä Torontossa ollaan jo klo 12.30! (aikaero on mukava asia matkustettaessa länteen päin) Paluulento lähtee perjantaina 11.3. klo 18.15, lyhyet vaihdot New Yorkissa ja Frankfurtissa. Helsinkiin kone laskeutuu lauantaina klo 17.30 (itään matkustettaessa aikaero EI ole niin mukava asia)

Ei paskempi tajous!

Kun lennot oli saatu varattua,tuli puheeksi ”miksei samantien tehtäisi muitakin varauksia samalla,kun kerrankin ollaan koko bändi paikalla?”

Kuten arvata saattaa hotelleita on tarjolla laidasta laitaan hintojen alkaessa 50$ yö ja päättyen likemmäs 1000$ yö…

Ehdoton vaatimus oli, että hotellilta pitää saada aamupala! Aamu-äreyksissä kun ei pysty kovin kaukaa sitä lähteä etsimään…  Aikasempien reissujen kokemukseni Marriott-ketjusta saivat muutkin vakuuttuneeksi ja niimpä näpyttelimme varauksen Toronton Residence Inn Downtown’iin, jossa kaksi yötä maksaa 517 cad.. äkkiseltään tuntuu kovalta hinnalta,mutta kun sen jakaa neljällä ja muuttaa euroiksi,niin ei ole enää ollenkaan niin paha! (n.50e/yö/naama) Ja hotelli on kuitenkin ihan laadukas paikka,josta on kävelymatka jäähallille,Hockey Hall of Fame’iin ja CN Towerille.

Sunnuntaina kun  on pancaket ja vaahterasiirapit imeskelty, haemme vuokra-auton parin korttelin päässä sijaitsevasta National Car’in toimipaikasta ja suuntaamme kohti Niagaran putouksia. Jälleen valinta osui Marriottiin ja heidän Fallswiew Hotel & Spa’han ,josta neljän hengen huone putous-näkymällä ja takalla irtosi 220 cad/yö =n.40e/nekku. Takasta piti maksaa lisähinta,mutta yksi meistä haluaa päästä  paahtamaan ne vaahtokarkit.. Toivottavasti osuisi hyvä ilma tuolle sunnuntaille,niin vierailu putouksilla olisi paras mahdollinen! Itse ainakin odotan putouksia lähes yhtä paljon kuin matkan varsinaista tarkoitusta,eli lätkäpelejä!

Vuokra-autosta vielä hieman..  Autovuokraamoita on lähes yhtä monta kuin hotelli-ketjuja ja niissä on pieniä,mutta monesti ratkaiseviakin eroja. Esimerkiksi meidän tarpeisiin National oli hyvä vaihtoehto,koska heillä ei ole näin lyhyelle (3vrk) vuokraukselle km-rajaa. Muiden politiikka km’en suhteen tuntui olevan 1200km for free ja yli menevät maksavat sitten 0.30cad/km. Tarkkaa km määrää emme ole laskeneet,mutta kyllä menee tuon 1200km yli..  Ford Explorerin hinnaksi sunnuntai aamusta keskiviikko iltaan tuli 341eur.

Falls’lla vietetyn yön jälkeen ottamme lyhyen, n. 670km siirtymän Montrealiin, jossa meitä odottaa jo tutuksi tullut Marriott-ketju ja heidän SpringHill Suites Old Montreal , jossa kaksi yötä neljän hengen huoneessa kustantaa 415 cad, eli n.40e/yö/matkaaja. Kuten nimikin kertoo hotelli on keskellä Montrealin Vanhaa Kaupunkia, joka on ehkä parasta mitä Montreal voi tarjota näin lyhyelle vierailulle ja jäähallille pääsee näpsäkästi metrolla. Pitää ehkä myös käydä katsomassa pääseekö F1-radalle vuokra-suv’lla,vai onko se suljettu maaliskuussa..

Keskiviikko aamulla jätämme Quebecin provinssin ja paalaamme takaisin Ontarion puolelle Torontoon,jossa vuokra-auton palautus ja kirjautuminen jo aiemmin tutuksi tulleeseen Residence Inn’iin, josta viimeiset kaksi yötä irtosivat hintaan 585 cad joka on n. 55e yö/väsynyt kiekko-fani.

Kokonaissummaksi tulee n.1400e,joten ihan hirveän kauaksi ei tuo aiemmassa tekstissä mennyt ollut arvio mennyt..

Jack

Suunnittelua ja taustaa..

Taidettiin elää elokuuta -08 kun mieleen palasi jälleen ajatus, että pitäisiköhän se monivuotinen puheenaihe saunan lauteilta toteuttaa ja lähteä katsomaan miltä nhl-kiekko näyttää katsomosta käsin.. Muutama puhelinsoitto ja tekstiviesti,niin muutama hessu oli jo 100% mukana. Lopulta porukan koko oli selvillä ja sitten alkoi armoton lippujen metsästys..   mistä? miten? mitkä pelit? milloin? tuleeko ne tiketit ikinä perille?

Lopulta meillä oli ostettuna liput Islanders-Maple Leafs ja Rangers-Avalanche matseihin,lennot New York’iin ja hotelli Manhattanin keskustasta. Muutaman kuukauden Pitkä odotus ja = MATKAAN!

Retki oli kaikkinensa aivan huikea ja paljon tuli nähtyä vajaan viikon aikan. Ja myös sellaista mitä ei välttämättä olisi halunnut nähdä.. Mutta kuitenkin matkan loppupuolella alkoi yhdelle jos toisellekkin hiipiä mieleen ajatus,että: ”Kai tää kiakkoreissun vois tehdä vieläkin paremmaksi…”  JEP! Seuraava matka kohdistuisi Jääkiekon kotimaahan ja Oikeisiin kiekkokaupunkeihin!

Koska osa ryhmästä oli lähdössä viihdyttämään itseään Saksan MM-kisoihin keväällä,päätettiin kausi 09-10 suosiolla skipata,ettei kukaan nyt sentään konkurssiin joudu jääkiekko-matkailun vuoksi. Niinpä kuluneena kesänä odotettiin kuumeisesti kesäkuuta ja sitä päivää,kun NHL’n otteluohjelma kaudelle 10-11 julkaistaan!

Kun THE päivä vihdoin koitti, nopealla tutkimisella, porukan suosikkijoukkueet huomioiden erottui yksi viikko, 5.-10.3. , selvästi yli muiden! Heti ensimmäinen peli olisi oikea Hockey Night in Canada, eli lauantai-illan matsi Toronton Air Canada Centre’ssä ja vastassa hallitseva mestari Chicago, joka ei edes joka vuosi vieraile kaupungissa! Toinenkin matsi on oikea klassikko, kun perinteiset rivalry-joukkueet Montreal ja Boston kohtaavat toisensa tiistaina Montrealin Bell Centre’ssä. Viimeisestäkään matsista ei takuulla tunnetta puutu,kun Toronto isännöi Philadelphiasta saapunutta hallitsevaa Konferenssi-mestaria! Eli lähes ainoastaan Original Six-joukkueiden matseja..

Vielä viimeiset varmistusten varmistukset ekalla reissulla mukana olleilta ja taas kun lopullinen kokoonpano oli selvillä,niin vauhdilla lippujen hankintaan!

Selvää oli,että tällä kertaa emme pääsisi lippujen kanssa niin halvalla kuin edellisellä reissulla.

Viimeksi kävimme katsomassa kaksi peliä n.100e yhteishintaan, kun nyt nämä kolme peliä raapaisevat yhteensä 350e loven matkakassaan.

Tällä kertaa hankimme liput Stubhubin kautta, koska heidän käsittelykulunsa on vain 10% lipun hinnasta. Kun taas esim. viimeksi käyttämämme Vivid Seats niistää 45$ per lippu..

Matkaan siis lähdetään perjantaina 4.3.2011 ja paluu on perjantaina 11.3.2011. Alustava suunnitelma sisältää pääasian,eli pelien lisäksi ainakin vierailun/yöpymisen Niagaran putouksilla, ajomatkan Torontosta Montrealiin, myös Hockey Hall of Fame pitää kiertää huolellisesti läpi..

Lentolippuja ei ole vielä hankittu,koska niiden kanssa ei ole mikään kiire ja jos vaikka tulisi joku tarjous joltain firmalta.. Ja normaalihintaisia lentojahan saa aivan varmasti vielä joulukuussakin,koska maaliskuu on kuitenkin matalan sesongin aikaa tuohon suuntaan. Samoin hotellia ei ole vielä päätetty,eikä autoa varattu.  Palataan niihin sitten,kun on jotain kerrottavaa.

Kokonaishinnaksi reissulle muodostuu n.1200-1300e per naama, sis:

lätkäliput 350e
lennot n.600-700e
hotelli n. 150-200e/yö (4 huoneessa= 40-50e/naama)
autovuokra n.400e  (100e/naama) + bensat

Tähän blogiin on  nyt ennen reissua tarkoitus päivitellä tietoa,mistä voi olla hyötyä vastaavaa reissua suunnitteleville. Ja matkan aikana tietenkin päivitetään blogi joka päivä kuvien kanssa..

-Jack